Artikkeli on julkaistu Etelä-Saimaa -lehdessä 3.7.2022

Hopeavuoren huvilaelämää Lappeenrannassa kuusi vuosikymmentä

Lappeenrannan pohjoispuolelle Voisalmen saareen rakennutti Lappeenrannan Uutisten perustaja, maisteri Carl Gustaf Swan vuonna 1890 ison pitsihuvilan perheelleen, jossa oli yhdeksän tytärtä. Huvila valmistui pari vuotta myöhemmin. Swanin perhe asui useissa eri osoitteissa Lappeenrannassa vuodesta 1884 vuosisadan vaihteeseen. Hopeavuorella perhe viihtyi varhaisesta keväästä jopa lokakuuhun asti.

Hopeavuoren huvila

Maisteri Swan sai kipinän rakennuttaa perheelleen huvilan, kun sai edullisesti ostaa viereisen Mikonsaaren isännältä myrskyn kaatamia puita. Swan laati itse talon piirustukset. Huvila oli kaksikerroksinen, jossa oli ajanmukainen torni, jonne kiivettiin kierreportaita salin puolelta. Salia lämmitettiin kahdella isokokoisella uunilla, jotka oli kalkittu valkoisiksi ja koristeltu kreikkalaiseen tyyliin. Swanien Hopeavuori valmistui 1892.

Huvilassa oli runsaasti huoneita, jokaiselle tyttärelle oma huone. Rakennuksen yläkertaa ympäröi parveke, ja tornista avautui upea näkymä Saimaan selille. Uimaranta oli hohtavan valkoista hiekkaa ja laiturin yhteyteen rakennettiin uimahuone.

Rantavesi oli syvää ja laituri tukeva, johon poikkesi höyrylaivakin tarvittaessa Kuopion ja Mikkelin reitiltä. Hopeavuorella nähtiin usein yllätysvieraita, sukulaisia, tuttavia, tyttöjen ihailijoita, jopa entinen luokanvalvoja saapui sukulaistyttönsä kanssa, ja joutui odottamaan yön yli seuraavan päivän laivavuoroa.

Saaren luonto inspiroi Anni Swania

Satukuningattareksi nimetty nuortenkirjailija Anni Swan (1875-1958) vaelteli jo nuorena tyttönä Hämeen metsissä ja keksi satuja metsänväestä. Perhe muutti Lappeenrantaan vuonna 1884, Annin ollessa 9-vuotias.

Swanit viettivät ensimmäisiä kesiä ystäväperheen luona Mikonsaaressa, jossa Saimi-sisar avioitui Eero Järnefeltin kanssa kesällä 1890. Etelä-Saimaan vehmas luonto teki vaikutuksen tulevaan kirjailijaan.

Perheen kaunis pitsihuvila Voisalmessa sai nimekseen Hopeavuori, koska sen harmaa rantakallio loisti hopealle ilta-auringossa. Anni viihtyi luonnossa ja loikoili usein rantakallioilla. Hän kuunteli aaltojen pauhua, joka inspiroi kirjoittamaan sadun vedenneidoista:

Useasti loikoilin myös rantakalliolla. Eräässä kohdin oli kalliossa kapea syvänne, siinä oli mukava kuunnella aaltojen loisketta. Näinä hetkinä kehittyi satuni “Aaltojen salaisuus”.

Hopeavuorella hän samoili yksin koskemattomissa metsissä, sillä saari oli lähes asumaton.

Hopeavuoren portin kautta pääsi metsätielle, jonka varrella kasvoi orjantappuraruusuja ja suon laidalla valkoisia suomuurainkukkia kuin saduissa. Keväällä nähtiin suuria kangasvuokkoja, joita tuohon aikaan sai poimia. Saaren luonto teki vaikutuksen tulevaan kirjailijaan.

Anni kirjoitti Hopeavuoren tornikamarissa metsän tunnelman, tuoksuvat kukkakedot ja puiden havinan symbolein satuihinsa, joissa yhteyksiä Suomen taiteen kultakauteen. Hän kehitti omaperäisen satusymboliikan, joka sisältää moderneja naissankareita, kukkasymboliikkaa, aistihavaintoja ja luontoestetiikkaa. Kaukaa järven yli siintävä suomalainen metsämaisema “Metsien kaukainen sini” on nuortenkirjojen tunnuspiirre.

Kihlajaisjuhlaa Hopeavuorella

Anni Swan kihlautui runoilija, kääntäjä Otto Mannisen kanssa pitkän monivaiheisen seurustelun jälkeen juhannuksena 1906 Hopeavuorella. Anni odotti jo kesäkuun alussa sulhastaan saapuvaksi. 9.6.1906 Anni Swan kirjoitti Otolle näin:

Sinä et usko kuinka täällä on kaunista. Tulisitko todella minua hakemaan. Voi tule, rakas, rakas Otto. Nyt on niin valoista ja ihanaa.

Pari oli kirjoitellut toisilleen ahkerasti koko kevään. Satukuningatar ja runoilija puhuivat toisilleen luontosymbolein, kirjeillä ja kukkalähetyksillä. Suhde oli syventynyt ja molemmat olivat valmiita ottamaan uuden askeleen elämässä.

Annin ja Oton yllättäviä kihlajaisia juhlittiin Hopeavuorella koko juhannuksen ajan. Sukulaiset ja sisaret miehineen kokoontuivat perinteiseen juhannusjuhlaan. Onnellinen ja vapautunut nuoripari tervehti vierasjoukkoa verannalla: Anni valkoisessa, pitsikauluksin koristellussa pitkässä asussaan kauniina morsiamena ja Otto uudessa liivipuvussaan komeana sulhasena.

Kaikki iloitsivat Annin päätöstä, sillä lähes kymmenvuotisen seurustelun aikana hän oli jo ehtinyt antaa rukkasia Otolle. Anni ja Otto olivat tavanneet opiskeluaikanaan ensimmäisiä kertoja Mikkelissä, jossa heidän nimiset tiet risteävät.

Myös Eino Leino oli piirittänyt kaunotarta Helsingissä. Jännitettä lisäsi seikka, että Eino ja Otto olivat opiskeluajan ystäviä, molemmat ihastuneita Anniin, jolle lähettivät runokirjeitä. Tuohon aikaan ei ollut sopivaa naisen vastata, siksi Anni lähetti kiitokseksi kukkakimppuja.

Hopeavuorelta nuoripari jatkoi kihlajaismatkaansa Oton sukujuurille Kangasniemelle Rasikankaalle. Myös Otolla oli suunnitelmat valmiina rakentaa heille oma Kotavuoren huvila Rämiästen saareen Puulavedelle, mutta työt olivat viivästyneet.

Täysihoitolaelämää

Hopeavuoren huvila oli kesäisen lomanvieton, puutarhanhoidon ja kulttuurin tyyssija. Kesäisin vierailivat lukuisat kirjailijat ja taiteilijat. Siellä viihtyivät myös Swanin tyttärien aviopuolisot. Anni ja Otto avioiduttuaan, näyttelijä-sisar Saimi miehensä taidemaalari Eero Järnefeltin kanssa ja piirrustuksen opettaja Nelma aviomiehensä Christian Sibeliuksen kanssa.

Kesäisin Hopeavuorella pidettiin täysihoitolaa, jonne saapui ruotsinkielistä nuorisoa. Tyttärien tehtävä oli opettaa heille suomen kieltä ja järjestää vieraille huviretkiä läheisiin saariin ja Imatralle sekä Savitaipaleelle, jossa kohteena oli ruhtinas Barjatskinin huvilamuseo, nykyisin Olkkolan hovi. Vieraiden ansiosta saarielämä vilkastui. Tyttäret nauttivat järjestäessään hauskaa ohjelmaa kesävieraille.

Kaikki Swanin tyttäret kouluttautuivat erilaisiin ammatteihin, aikana jolloin tyttöjen koulutus oli kaksi kertaa kalliimpaa kuin poikien. Vanhin sisar Helmi toimi opettajana itä-Suomessa ja Helsingissä, Aino-sisar puolestaan veistonopettajana. Myös Elli toimi opettajana Lappeenrannassa ja siirtyi Helsingin Kallion yhteiskouluun opettaja-johtajaksi.

Toini teki uransa Helsingin uuden yhteiskoulun ja suomalaisen tyttökoulun opettajana. Anni puolestaan toimi opettajana useissa Helsingin kansakouluissa vuoteen 1915, jonka jälkeen kirjoitti lasten- ja nuortenkirjoja ja toimitti lastenlehtiä. Lyyli-sisaresta tuli sairaanhoitaja, Ilmasta proviisori ja Nelmasta piirrustuksen opettaja ja kirjailija.

Puutarhanhoitoa

Maisteri Swanilla oli toinenkin unelma. Hän halusi perustaa laajan puutarhan Hopeavuorelle. Tyttäret saivat olla apuna ja kaivaa salaojia. Puutarhaan istutettiin omenapuita, viinimarjapensaita, mansikoita ja keittiökasveja.

Vähitellen saareen kehittyi kauppapuutarha, johon saatiin apulaisia sadonkorjuun aikaan. Tuotteet vietiin veneellä Lappeenrannan torille, jossa tyttäret olivat vuorollaan myymässä. Vuosikymmenen lopulla maisteri Swan osallistui puutarhanäyttelyyn, ja sai I:sen ja II:n palkinnon sekä kunniakirjan torvisoiton säestyksellä.

Hopeavuoren huvila oli neljän sukupolven ajan merkittävä kesänviettopaikka viisikymmentä vuotta. Rakennus rapistui nopeasti 1940-luvulla sodan jälkeen. Swanit luopuivat huvilastaan 1951. Perikunta myi sen Lappeenrannan työväenyhdistykselle, joka käytti sitä jäsentensä lomanviettopaikkana kymmenen vuoden ajan. Arvokas kulttuurihuvila joutui väistymään, kun Metsäliitto rakensi alueelle syksyllä 1961 uuden Metsä-Saimaan sahan.

Sirpa Kivilaakso, Anni Swan -tutkija

 

Lähteet:

Arjava, Hellevi 2007: Swanin tytöt, kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta (Tammi)
Kivilaakso, Sirpa 2008: Lumometsän syli, Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923 (Atena)
Kivilaakso, Sirpa 2009: Satukuningatar Anni Swan, elämä ja teokset (Atena)
Konttinen, Riitta 2022: Tarinankertoja Anni Swanin elämä (Siltala)
Manninen, Antero 1994: Yhdeksän mustaa joutsenta, Swanin sisarusten kirjeitä (SKS)
Manninen, Antero & Arjava Hellevi 2000: Silkkihienot siteet, Anni Swanin ja Otto Mannisen kirjeenvaihtoa 1898-1908 (SKS)