Arvioita lehdissä ja verkossa: sitaatteja
Swanin juuret olivat symbolismissa
Kotimaisen kirjallisuuden dosentti (Helsingin Yliopisto), Pertti Lassila
Helsingin Sanomat 3.10.2008
”Swanin lähtökohdat olivat symbolismissa ja uusromantiikassa, jotka loivat aikakauden tyylin. Sirpa Kivilaakson väitöskirjan mukaan hän tulkitsee saduissaan naiseutta modernin kynnyksellä. Tulkintaa kannattelee ”näkemys modernin naissubjektin identiteetin kehityksestä.” Tutkimus on perusteellista työtä ja valaisee Swanin satuja uudella tavalla varsinkin Julia Kristevan psykoanalyyttislähtöisen ja feministisen kirjallisuuskäsityksen ja filosofian avulla. Psykoanalyysi perustuu Sigmund Freudin kiisteltyyn teoriaan, mutta tutkimuksen lähdeaineistossa ei ole Freudin kirjoituksia. Se, miten Julia Kristeva, Sirpa Kivilaakson keskeinen auktoriteetti, on Freudinsa ymmärtänyt, jää siis tietymättömiin. ”
Moderni nainen satumetsässä
Kriitikko, Mari Viertola
Turun Sanomat
”Kivilaakso ei päästä itseään helpolla, vaan on valinnut tutkimustavakseen ranskalaisen feminismin suuntauksen, jota ei juurikaan ole lastenkirjallisuuteen sovellettu. Kaikki hankalasti lähestyttävän teorian klassikot ovat mukana Cixous‘ta Irigarayhin, mutta hedelmällisimmäksi osoittautuvat ehkä Julia Kristevan ajatukset.
Jos naisen puheen ilmenemismuotoja on vaikea määritellä ja pysyvästi rajata jo sen ambivalentin luonteen vuoksi, siitä on myös melkoisen hankala pintatasolla puhua. Kivilaakso on päätynyt muutaman sadun perusteelliseen analyysiin, mikä on mielestäni toimiva ratkaisu, vaikkakin jättää hieman hämäräksi, kuinka usein piirre toistuu suhteessa koko Swanin satutuotantoon. Yksittäisistä saduista Kivilaakso on sen sijaan saanut valtavasti irti Swanin tuotannon käsittelyosa jakautuu satujen metsä- ja vesisymboliikkaa esitteleviin lukuihin. Anni Swanin satumetsä on todellinen, mutta subjektiivisin mielikuvin väritetty paikka, portti sielun sisäisiin näkyihin tai mielentilaan, kuten muillakin symbolisteilla. Saduissa on myös kuultavissa ekologisia painotuksia.
Feministisen tutkimuksen kannalta metsän läpi kulkeminen nähdään riittimäisenä prosessina, kasvun hetkenä, jossa heikko ja tahdoton tyttö muuttuu moderniksi naiseksi, uuden ja itsenäisen naistyypin edustajaksi saduissa Ihmekukka (1905) ja Marjaanan helmikruunu (1912).
Erityisesti pidin Kivilaakson vesisymboliikkaa käsittelevästä jaksosta. Satujen Aaltojen salaisuus (1901), Jääkukka (1905) ja Merenkuningatar ja hänen poikansa (1905) feministisen luennan analyysit näyttävät, mitä naisen puheella tarkoitetaan ja miten se voi käytännössä kirjallisuuden tasolla ilmetä: usein on kyse vaihtoehtoisesta puheesta eli hiljaisuuden, liikkeiden, eleiden ja tekojen tulkinnasta ja passiivisesta aggressiosta.”
Anni Swan toi lastenkirjallisuuteen tyttösankarin
Kriitikko Sirpa Katainen
Anni Swan loi omaperäisen satusymboliikan, vahvistaa Sirpa Kivilaakso, jonka väitöskirja Lumometsän syli tarkastetaan lauantaina Helsingin yliopistossa. Hänen mukaansaSwan uudisti satujen perinteisiä roolimalleja ja toi ensimmäisenä lastenkirjallisuuteen tyttösankarin.
Kivilaakso on tutkinut Swanin suhdetta 1900-luvun moderniin naiseuteen. Hän on tarkastellut satukokoelmia ja Uudessa Suomettaressa julkaistuja sadunomaisia novelleja vuosilta 1896-1923. Anni Swan julkaisi ensimmäisen novellinsa v. 1896 ja ensimmäisen satukirjansa v. 1901.
– Anni Swan rinnasti elämän ja sadut, Kivilaakso sanoo.
Swan käytti hyväkseen kaikkia aisteja, näköä, kuuloa, hajuja ja makua. Erityisen tärkeitä olivat metsä ja sen takana avautuva kukkaisketo. Metsä saattoi olla pelottavakin metsähiisineen ja vuorenväkineen, mutta myös armahtava ja lämmin.
– Metsien kaukainen sini, Kivilaakso luonnehtii. Anni Swan piti metsissä vaeltelemisesta ja hänellä oli jopa luonnonsuojeluun vivahtavia piirteitä, ekokriittisyyttä. Virtaukset tulivat Euroopasta, jossa mm. Saksassa oli aloitettu järjestäytynyt toiminta.
Kivilaakson lähemmän tutkimuksen kohteena on ollut yhdeksän satua, jotka ovat kaikki ilmestyneet 1900-luvun puolella. Saduissa esiintyvät tytöt ovat rohkeita ja aikaansaavia; yhdessä tyttö pelastaa pojan, toisessa taas äitinsä. Kolmannessa päähenkilö on merenneito, joka saa yöllä jalat ja jopa siivet selkäänsä.
– Anni Swan oli hyvin moderni ihminen ja tietoinen ajasta, Kivilaakso vakuuttaa. Swan seurasi tarkasti naisen aseman muuttumista ja kävi mm. kuuntelemassa Lucina Hagmanin esitelmää juuri saavutetusta nasiten äänioikeudesta. Hän myös, itsekin koulutuksen saaneena, oli voimakas , oli voimakas naisten kouluttamisen puolestapuhuja.
Kivilaakso arvelee, että viime vuosikymmenten tytöt ovat saaneet aktiivisen ja toimivan selviytyjän mallin osin Anni Swanin satujen ja kirjojen kautta. Heille on luettu niitä ja he ovat lukeneet niitä sekä itse että lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Hänen mukaansa swanilaisen tyylin jatkajia ovat mm. Leena Erkkilä, Kaarina Helakisa, Hannele huovi ja Eeva Tikka.
Kivilaakso on helsinkiläinen lastenkirjallisuuden tutkija ja opettaja. Hän mm. kerää lasten omia satuja Sanasirkus-lehteen ja on Stakesin sadutuskouluttaja. Hän kertoo kiinnostuneensa Anni Swanista jo graduntekovaiheessa professori Liisi Huhtalan innostamana. Huhtala oli todennut, ettei Swanin tuotannosta ole tehty tieteellistä tutkimusta sitten vuoden 1958.
Anni Swan 1875-1958
* Valmistui kansakoulunopettajaksi v. 1900.
* Avioitui runoilija Otto Mannisen kanssa v. 1907.
* Pariskunta rakennutti Kotavuoreksi nimetyn kesäpaikan Kangasniemelle Rämiäisten saareen.
* Julkaisi kahdeksan satukokoelmaa ja 11 nuortenromaania, joiden yhteislevikki on noin miljoona kappaletta.
* Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto, Anni Swan -mitali jaetaan joka 3. vuosi.